Vaatteitako vain?

Vaatteitako vain? – blogi on pukeutumis- ja kulutustutkijan omien ajatusten ulostuontikanava. 

Ensimmäisessä postauksessani haluan avata lyhyin ja keskenään hyvin erilaisin esimerkein sitä, miten pukeutuminen on materiaalisuuden lisäksi sosiaalista toimintaa, viestintää ja osa identiteettiä sekä heijastaa yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia.

Aluksi lyhyt esittely itsestäni, tutkimusaiheesta ja etnologian alasta. Olen väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistosta, ja tutkimusalani on etnologia. Tutkin väitöskirjassani naisten henkilökohtaisia pukeutumis- ja kulutusvalintoja menneessä ja nykyhetkessä. Minun tutkimukseni kohdalla etnologinen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että olen kiinnostunut ihmisten tavallisessa arjessa tapahtuvasta pukeutumisesta ja kulutuksesta kulttuurisesta näkökulmasta. Etnologiassa ollaan kiinnostuneita kulttuurisista ilmiöistä, kuten rituaaleista, mediasta ja arjesta, ja niitä tutkitaan yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan näkökulmista.

Kirjoitan blogia väitöskirjatutkimuksen sivutuotteena ja sen moottorina toimii halu levittää pukeutumisentutkimuksen avulla saatua kulttuurista tietoa. Tulen käsittelemään tässä blogissa oman väitöskirjatutkimukseni kautta erilaisia teemoja liittyen pukeutumiseen, kulutukseen, kulttuuriin, arkielämään, etnologiaan, etnografiaan ja tutkijan työhön.

Pukeutuminen sosiaalisena toimintana ja viestinnän välineenä

Olen usein kuullut heittoja, ettei joku välitä mitä päällensä laittaa ja eikä hänelle ole merkitystä, mitä muut hänen pukeutumisestaan ajattelevat. Nämä väitteet ovat hieman ongelmallisia, jos asiaa tarkastelee pukeutumisentutkimuksen näkökulmasta, sillä pukeutuminen on sosiaalista toimintaa ihmisiä kohdattaessa. Me rakennamme nopeasti mielikuvia ja päätelmiä toisistamme pukeutumisenkin perusteella, halusimme tai emme.

Pukeutumisen viestit 2020-luvulla voivat olla tapa kertoa itsestämme, kuten millaista työtä teemme, millaista musiikkia kuuntelemme tai mitä harrastamme. Asuvalintamme muodostuvat myös henkilökohtaisten mieltymystenkin perusteella. Vielä 1800-1900-luvun vaihteessa nainen viestitti pukeutumisellaan usein miehensä asemaa yhteiskunnassa, pukemalla luokkansa mukaisiin vaatteisiin ja materiaaleihin. Pukeutumisella voi myös viestittää arvostusta, kuten pukeutumalla juhliin järjestävän tahon toiveen mukaisesti. Musta väri ja peittävä asu hautajaisvaatteena on tästä oivallinen erimerkki.

Poliittisten tai ideologisten ajatusten viestiminen on myös pukeutumisessa keskeistä.  Ei siis ole useinkaan sattumaa, että vaalien alla moni poliitikko valitsee pukunsa kaveriksi kravatin sävy sävyyn puolueensa logon kanssa.

Pukeutumisessa onkin usein kyse samaistumisesta ja erottumisesta. Halutaan erottua muista yksilönä, mutta samaistua samalla itse valittuun ryhmään. Tämä ajatus ei ole uusi, se näyttäytyy pukeutumisessa erilaisena eri konteksteissa. Sen on tuonut esiin saksalainen sosiologi ja filosofi George Simmel jo 1900-luvun alussa.

Pukeutuminen ja ulkonäkö ovat osa ihmisyyttä

Keskustelua käydään myös siitä, onko puettu vai alaston keho ihmiselle luonnollista. Jos pukeutumista tarkastellaan kulttuurisesta näkökulmasta, niin pukeutuminen ja alastomuus katsotaan osaksi ihmisenä olemista. Ihmiset ovat kautta aikain paljastaneet kehoaan, mutta myös peittäneet itseään, kuten nahasta tai kasveista valmistetuilla asuilla. Silloin syy vartalonosien peittämiselle oli luultavasti suojautuminen kylmyydeltä, arkojen kehonosien suojaaminen tai koristautuminen.

“Ulkonäköyhteiskunta ei ole uusi asia – Pukeutumisen historia osoittaa, että ihmisten ulkoasua on pyritty aina kontrolloimaan”

Arja Turunen & Anna Niiranen

Pukeutuminen ja ulkonäkö kulkevat käsikädessä. Kulttuurintutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna ulkonäköyhteiskunta ei ole uusi ilmiö, vaan se näyttäytyy eri aikoina eri tavalla. Siksi onkin hankalaa lähteä arvioimaan, onko yhteiskunta nyt enemmän ulkonäkö keskeinen kuin aiemmin.

Vaatteet vallan näytön välineenä

Valtakin on ollut pukeutumisessa läsnä vahvasti eri aikoina. Kuten 1600- ja 1700-luvuilla peruukki, puuteri, ylellisyys ja muoti olivat vain yhteiskunnan kapean yläkerroksen, eli säätyläisten etuoikeus. Peruukit olivat eteenkin säätyläismiesten statussymboli ja osoittivat miehen asemaa. Peruukit olivat kalliita valmistaa ja huoltaa, joten vain varakkaimmilla oli varaa käyttää sellaista. Tämä oli vain yksi pukeutumisen kautta näkyvä keinoista, jolla ylemmän säädyn edustajat, näyttivät talouden ja aseman tuomaa valtaa muihin nähden.

1900-luvun alun Suomessa pukeutumisen kautta käytettyä valtaa voi taas nähdä siinä, miten naisten housujen käytön yleistymiseen suhtauduttiin. Esimerkiksi housujen käyttöä pidettiin vaarallisena naisten anatomiaan ja lääketieteellisiin syihin vedoten. Housuihin pukeutunut nainen miellettiin myös säädyttömäksi, epäsiveelliseksi ja miesmäiseksi. Eliitin keskuudessa naisten housujen käyttöä pidettiin seksuaalisesti epäilyttävänä ja siihen liitettiin homoseksuaalisia mielleyhtymiä. Kansan keskuudessa taas naisten housujen käyttöä saatettiin pitää sukupuolijärjestelmää rikkovana tekona, ja näin myös Jumalan luomana pidettyä järjestystä vastaan kapinoivana.

Pukeutuminen ajan heijastumana

Pukeutumisen kautta voi havaita myös yhteiskunnan muutoksia ja tarkastella vallalla olevia arvoja ja käsityksiä. Havainnollistava esimerkki tästä on 1960- ja 1970-lukujen nuorison pukeutumisen muutos ja siihen vaikuttaneet yhteiskunnalliset asiat. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut teollistuminen ja kaupungistuminen vaikuttivat nuorisokulttuurin nousuun ja pukeutumisen muutokseen. Moni nuori siirtyi työnperässä maaseudulta kaupunkeihin ja samalla maataloustyöt vaihtuivat teollisuuden alan tehtäviin. Työstä saatu pieni palkka tulikin enimmäkseen nuoren omaan käyttöön eikä sen kulutusta määrännytkään enää niin vahvasti vanhemmat. Kun palkasta oli pakolliset kulut maksettu, oli nuorilla varaa käyttää jokunen markka myös vaatteisiin, jotka he pystyivät itse valitsemaan.

Nuorten naisten puekutumista 1970-luvulta.
Kuva kotialbumista.

Nuorten oma varallisuuden kasvu on vain yksi esimerkki siitä, mitkä tekijät vaikuttivat nuorten pukeutumisen muutokseen ja siihen, miksi nuoret alkoivat vaatia omaa osaansa yhteiskunnasta. Nuorten vapaa-ajan vaatteet, leveälahkeiset farkut, trikoiset unisex- paidat ja pitkät villatakit eivät olleet pelkästään päälle puettuja vaatteita, vaan ne olivat myös kannanotto, joka kertoi 1960- ja 1970-lukujen uudesta modernimmasta, vapaammasta ja tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta.

Lyhyesti sekä lopuksi voikin todeta, että vaatteet ovat, materian lisäksi, päälle puettuina aikaan ja paikaan sidottuina myös moninainen kulttuurinen ilmiö, joka koskettaa meitä kaikki päivittäin.

Tulevia postausaiheita

  • Miksi vaatteet ovat halvempia kuin koskaan
  • Miten muutan omaa kulutusta kohti kestävämpiä pukeutumisvalintoja
  • Syvemmin käsiteltynä tässä tekstissä esitellyt esimerkit

Postauksessa käytettyjä lähteitä

  • Appleford, Katherine. 2013. Fashion and Class Evaluations. In The Handbook of Fashion Studies, ed. by Black, Sandy, De La Haye, Amy, Entwistle, Joanne,  Rocamora, Agnés, Rocamora, Regina A. & Thomas, Helen. London: Bloomsbury Academic.
  • Entwistle, Joanne. 2000. The Fashioned Body. Fashion, Dress, and Modern Social Theory. Cambridge: Polity Press, Malden, MA: Blackwell.
  • Hansen Tranberg, Karen. 2004. The World in Dress. Anthropological Perspectives on Clothing, Fashion and Culture. ー Annual Review of Anthropology 33 (1), 369-392.
  • Lehtovaara, Tytti. 2016. Pukeutuminen ajan peilinä ー Nuorten naisten pukeutuminen yhteiskuntaan sidonnaisena kulttuurisena ilmiönä 1960- ja 1970-lukujen Suomessa. Historian ja etnologian laitos: Jyväskylän yliopisto.
  • Lönnqvist, Bo. 2008. Vaatteiden valtapeli. Näkymättömän kulttuurinanatomia. Helsinki: Schildt.
  • Simmel, Georg. 1986 [1905/1923]. Muodin filosofia. Suomentanut, Antti Alanen. Helsinki: Odessa.
  • Niiranen, Anna & Turunen, Arja. 2019. Säädyllistä ja säädytöntä: pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle. Historiallinen arkisto /julk. Suomen historiallinen seura, ISSN 0073-2540; 150. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Turunen, Arja. 2011. ”Hame, housut, hamehousut! Vai mikä on tulevaisuutemme?” Naisten päällyshousujen käyttöä koskevat pukeutumisohjeet ja niissä rakentuvat naiseuden ihanteet suomalaisissa naistenlehdissä 1889–1945. Kansatieteellinen arkisto 53. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys.
  • Woodward, Sophie. 2007. Why Women Wear What They Wear. Oxford, New York: Berg.

2 thoughts on “Vaatteitako vain?

  1. Aivan valtavan kiinnostavaa! Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, mikä valta vaatteilla oikeastaan on ja mitä me viestimme vaatteillamme. Ainakin itse koen turvallisuuden ja voimaantumisen tunnetta, kun valitsen ylleni tietyt vaatteet, ja pidänkin huolta siitä, että stressaavissa tilanteissa (kuten konferenssiesitelmät), minulla olisi ylläni vaatteet, joissa tunnen oloni hyväksi.

    Käytännön vinkit kestävimpään pukeutumisvalintoihin ovat tänä päivänä enemmän kuin tervetulleita. Huomaan jo nyt pohtivani sitä, mitä minun kannattaa ostaa ja mitä siitä maksaa. Olenkin ottanut tavoitteekseni vähentää uusien vaatteiden hankintaa tänä vuonna.

    Jos saan esittää toiveen, niin tutkijan kirppiskierros kuvineen olisi kiva! Mitä kannattaa huomioida käytetyn vaatteen ostossa? Miten muodin vaihtuminen ja ajankuva välittyvät kirppareilla?

    Like

    1. Kiitos viestistä! Pistän postauslistalle merkinnän aiheesta, mitä tulisi huomioida käytettyn vaatteet ostossa. Aktuaalinen kirppiskierros ei ole nyt mahdollinen poikkeustilan vuoski, mutta ehkä voisin toteuttaa kierroksen nettikirppiksellä.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: